Harmaa on maa, lintuset pois katoaa. Näin se on jälleen syksy tullut, syyskuu lähentelee puoltaväliä. Syystyöt ovat nuoremmilla menossa, puinnit ym ja sen jälkeen kyntöhommat.
Meidän askareet ovat jo vähäiset, tietysti askareita riittäisi, mutta on pakko rajoittaa ja tehdä voimiensa mukaan. Eilen saatiin perunoiden nosto loppuun, vähän päivässä eikä niitä paljoa keväällä laitettukkaan, rutto vei aikaisin varren ja sato jäi kovin pieneksi. Eipä me kaksi vanahaa paljoa niitä tarvikkaan. Pieniä muikkuja eilenkin muutaman keitin ja syötiin "voinokkapottuja" hyviä olivat
Yksi syksyn merkki kun marjat kypsyy ja kaipaavat poimijaa. Herukat ja karviaiset ensin , sitten nämä talven vitamiinipommit, tyrnit. Mustikat ja hillat on ostettu, niin täytyy tehdä myös puolukoiden kanssa. Ei anna kunto enää metsissä rämpiä.
Tämä äitienpäivän kukkanen on ilahduttanut kokokesän tuossa ulkona ja nyt sen toin sisälle toivossa, että säilyisi ensikesään saakka..
Sisukkaasti on ruusutkin kukkineet, saisipa ne säilymään talvenyli- Huonolla menestyksellä olen aina yrittänyt, mutta epäonnistunut. Mutta rentoutuskeinoni on ollut pitkin kesää ja varsinkin pimenevinä iltoiva, mikäs muu kuin "sukkakudin". Sakki tarvii sukkia ja vielä on mummon sukat kauppansa tehneet. En kudo rahanvuoksi, vaan antamisen ilosta.
Kommentit