Vanha äiti iltakaudet, odottaapi lapsiaan,

   Jotka tuolla synnin teillä Kulkevat vain ainiaan.

   Vanha äiti muisteleepi,aikaa menneisyyttä vain.

   Jolloin lapset viatonna, Rintaa vasten painaa sai.

   Vanha äiti akkunasta synkkään yöhön tuijottaa.

   Tulevaksi ei ketään näy, Vaikka kuinka odottaa.

   Vanhan äidin murheet, tuskat, yhä raskaammaksi käy.

   Päiväkin jo valkeneepi, Tulevaks`ei ketään näy.

   Vanha äiti lasten puolest, rukoileepi ainiaan.

   Kääntymään synnin teiltä armonhelmaan Jumalan.

   Vanha äiti akkunasta, yhä ulos katsoo vain.

   Toivoo, että vielä kerran, saisi nähdä lapsiaan.

   Vanha äiti murhemielin, tuolihinsa nukahtaa.

   Päänsä alas painuneena kyynel silmist tipahtaa.

   Vanhan äidin sydän sykkii, Hartiatkin vapisee.

   Kuolon kellot hiljaa soivat, Kutsuu äidin taivaaseen.

   Siihen nukkui vanha äiti uneen iankaikkiseen.

   Lapset eivät vielä tienneet, äidin pois muuttaneen.

   Viimein lapset kotiin saapuu, Koti kylmä, kolkko vain.

   Saivat nähdä äidin armaan, lepäävän kuollessaan.

   Poissa on nyt kodin lämpö, Pois on äidin huolto vain.

   Lasten silmist kyynel vuotaa, kun muistelevat äitiään.

   OI, KUINKA MONI ÄITI

   MURHEEN MALJASTA JUODA SAA.

   SITTEN VASTA KYYNEL KUIVUU,

   KUN NURMEN ALLE LASKETAAN.

                                      Sandback.

      Sä tunnut niin tutulta mulle,

      oi enkeli armahin,

       Jos muistaisin  missä ja milloin,

       Sun kasvojas katselin.

       Niin kehtoni äärellä ennen,

       sä herttaisa hymyilit.

     Oi Herra suo mun levätä,

     sun luonas hetki pieni.

     On niinkuin ehtyis elämä,

     kuin vaipuis umpeen tieni.

     Niin tulen nyt oi Jumala,

      Kuin lapsi isän luokse.

     Ja tiedän et mua karkoita,

     mun syntieni vuoksi..

    Vaan isä sallit tulla mun,

     niin köyhänä kuin lienen,

    Ja lasket kätes siunatun,

    kuin päälle lapsen pienen.

    Sä anteeks suot ja lohdutat

     ja rohkeutta annat.

    Sä puhdistat ja parannat,

     tien haavat, nostat kannat.

     Niin hetken luonas polkuain,

     mä nousen uusin voimin.

     Oi kiitos siitä mitä sain,

     taas lähden työhön, toimiin.

    Anna enkeli suojaksi mulle

    Silloin yksin en koskaan mä jää.

    Minä kannan ain kiitosta sulle,

    Jospa säilyisi onneni tää.

    Olen pieni ja hentoinen vielä,

    äidin helmahan käyn nukkumaan.

     Lasten ystävä ylhäällä siellä,

    minun kanssani käy kulkemaan.

    Vielä askel ei kauaksi kanna,

    lyhyt matkakin kesken se jää.

    Sinä ylhäältä voimaa ain anna,

    että, jatkuisi matkani tää.

    Ei oo onnea suurempaa toista,

    kodin suojassa olla kun saan.

   sinä onneni tähtönen loista,

     näinkö kaunis on taivas ja maa.

    Kunhan suureksi vartun mä kerran,

    toiset leikit on eessäni mun.

    Kunpa kulkisin ain tietä Herran,

    saisin omasi olla ain sun.

    Pinet käteni kun yhteen liitän,

    hyvä haltija luokseni käy.

    Tästä kauniista päivästä kiitän,

     illan varjoa missään ei näy.

    illan varjoa missään ei näy.

  Isä, äiti nyt laulan mä teille, uuden elämän antajasta.

  Joka vajonneen elämään nosti, ristin polulle turmiostaan.

  Koti tietä mä tahtoisin käydä, teidän kanssanne kirkkauteen.

  Isä, äiti te käyttehän sinne, iki rakkauden rannalle.

  Syntiretkiäin teiltä mä pyysin, anteeks antakaa erheeni mun.

  Nyt mä pyydän, oi käykää sille, koti tielle niin rakkaalle.

 koti tietä mä tahtoisin käydä, teidän kanssanne kirkkauteen.

  Isä,äiti te käyttehän sinne, iki rakkauden rannalle.

  Aina iltaisin yhteen mä liitän, kädet rukoillen puolestanne.

  Pyydän Herralta johdata heitä, helmiportille kauneimmalle.

  Koti tietä mä tahtoisin käydä, teidän kanssanne kirkkauteen.

  Isä, äiti te käyttehän sinne, iki rakkauden rannalle.

Älä ennen hyppää kuin oja tulee.

Älä ennen keitä kuin kattilan saat.

Harvoin meillä hätäillään,

suotta silloinkin.

Hiljaa tehden hyvä työ tulee,

ajatellen aivan kaunis.

Ei hoppu hyväksi ole,

eikä kiire kunniaksi.

Hyppää ja häärää,

eikä tiedä matkansa määrää.

Ei kaikkea saa muille sanoa,

että itsekin jotakin tietää.

Kehu illalla ilmaa,

partasuuna vasta poikaa.

Mies se, joka mielensä hallitsee.

Niin metsä vastaa, kuin metsään huutaa.

Aamuhetki kullan kallis.

Aamurusko ahkeralle

kullat tuopi tullessansa.

Aina on työtä ahkeralla,

aina unta makaavalla.

Ei makaavan kissa suuhun

 hiiri juokse.

Jonka jalka kapsaa,

 sen suu napsaa.

Joka myötäisen makaa,

se vastaisen soutaa.

Pitkät päivät työttöminä,

yöt pitkät unettomina.

Parempi pyy pivossa,

kuin kymmenen oksalla.

Ei kukaan ole niin hyvä,

kuin kiitetään, eikä kukaan,

niin paha kuin panetellaan.

Kyllä se kivi pian kastuu,

johon jokainen astuu.

Ei kaksi kovaa kiveä,

hyviä jauhoja tee.

Ole mies, kestä leikki.

Mitä taakseen säästää,

sen edestään löytää.

Totuus ei pala tulessakaan.

Hädässä ystävä tutaan.

Kulta ompi kallis lahja,

jalo järki on enemmän.

Aina koski kohinassa,

aina tyhmä tohinassa.

Tylsä veitsi tyhmän miehen,

terävä tekevän ase.

Oppia ikä kaikki.

Eipä anna murhe maata,

vaiva vaikea levätä.

Joka kuritta kasvaa,

se kunniatta kuolee.

Kulje niin,

että kehtaat toistekin mennä.