"Näin syntisenä Herra, mun täytyy vaeltaa.

Sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.

En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.

Vaan kuitenkin oi Herra, Sun käsiis jäädä saan.

Sä suostut mahdottoman, mun luona asumaan.

Ja aivan tällaisena, mua kaikes kantamaan.

 Et väsy vaikka usein, mä väsyn kokonaan.

 Sun armos, rakkautesi, ei lopu milloinkaan."

Tähän me heikot ja vajavaiset matkamiehet saamme tänäänkin luottaa, kulkea turvallisin mielin eteenpäin.