Niin se on jälleen vuosi mennyt ja joulukin taas takanapäin. Isolla joukolla saimme joulupäivää viettää, aivan kaikki eivät olleet paikalla kuka mistäkin syystä. 47 henkeä meitä taisi koolla olla ja jouluruualla aloitettiin kuten ennenkin. Niitä mummon pöperöitä jotka ovat tutuksi tulleet vuosien saatossa. Aina ne kuulettaa maistuvan hyvälle. Kiitos siitä.
Osa joukosta oli vielä ruokajonossa, tyttäret siinä jo tiskasi astioita ja ensimmäiset jo kahvia kaipaili. No, hätä keinot keksii, vein kaittimen kamarin pöydälle ja yksi pöytä raivattiin ja siihen kannettiin kahvileivät ja muut tarvikkeet. Termareita täytettiin tarpeen mukaan. Kun kaikki sai ruuan ja kahavit ja mitä nyt kukin halusi, alkoi joululaulujen vuoro. Porukka tykkää laulaa yhdessä joululauluja, no äänelläänhän se lintukin laulaa, sanotaan. Ehkä siinä tarkimmat korvat on kovilla, mutta mukana menevät.
Sisareni poikkesi tyttärensä perheen kanssa kahvilla viipyen vain hetken aikaa jatkaen matkaa ja meillä alkoi sitten se pienten odottama lahjojen jako. Olihan se jälleen valtava kasa paketteja, siihen meidän vähäisten lahjojen lisäksi, kun jakainen kasseja tullessaan kantoi. Antamisen ilo on se, joka jokaisella on.
Pakettien jaon jälkeen kannoimme tyttären kanssa esille erään telineen johon olin laittanut Lähes 90:ntä paria sukkia ja muutamat lapasetkin. Olihan se näky, kun suuret miehet piirittivät telineen ja valitsivat itselleen sopivia sukkia, sitten pääsi muukin väki valikoimaan
. Sukat riitti ja jäi siemen jälelle jotta siitä voi jatkaa. Papalla on jo vuosien ajan ollut tapana ostaa karkkeja, erilaisia, pussittaa niitä ja jakaa sitten lapsille ja lapsenmielisille, taisi 22 pussia olla jaossa.
Sittenpä siitä jo kauimmaiset alkoi lähteen kotiin ja osa porukasta viihtyi iltaa istumassa ja tarinoimassa. Tykkään että tarinoidaan ja istuskellaan rauhassa, tiskit löytyy loput seuraavana päivänä, näin ne löytyi nytkin. Siinä on Tapaninpäivä mennyt, kun on järjestänyt astioita paikoilleen ja pessyt kattiloita ym. Liinankin yhdelle pöydälle vaihdoin, että sain nuo upeat kukkaset oikeuksiinsa. Muutoin on vietetty rauhallista ja hiljaista päivää. Huomenna alkaa arki, arjen huolet ja murheet, ensimmäisenä aamulla verikokeisiin. Taivaallinen isä, joulunherra on luvannut murheistä huolen kantaa, kun vain osaamme ne uskoa ja jättää hänen harteilleen. Ei me muuta voi, kuin päivän kerrallaan elää ja katsoa mitä päivä tullessaan tuo.
Kiitos tästä kuluneesta vuodesta kanssakulkijoille ja ennenmuuta Jumalalle, häneltä kaikki hyvä tulee ja Oikein Hyvää ja Siunattua vuotta 2018 kaikille.
Kommentit