Sä olet isäs kunniaan,  Oi Jeesus, mennyt multa.

Mä vähäks aikaa maailmaan, Jäin vielä tänne sulta.

Jäin kulkemaan mä, vieraana  Isäni maasta kaukana. vk.88:1.

Tuo vanhan painoksen virsi tulee mieleen näin Helatorstaina, sitä on aikoinaan paljon veisattu seuratuvissa ja kirkoissa.Ne sanat ovat syöpyneet meidän ikäpolven mieliin, eikä ne sieltä koskaan pois lähde.

Niin ne olivat painuneet, tänään haudanlepoon saatetun, Presidentti Koivistonkin mieleen. Siunaustilaisuuden viimeinenkin virsi veisattiin vanhoilla sanoilla. Ne virren sanat ja niiden sisältöhän ovat puhuttelevampia ja kohtikäyviä, toisin kuin nämä uudistetut sanat.  Ja mitä ovat nyt ne lisävihkon laulut. Eihän enää puhutakkaan veisaamisesta vaan laulamisesta. Joskus tuntuu, että se soitto ja meteli on pääasia, ei sieltä sanat eroitu aina, edes kirkossa.

Oli ihana poikkeus meidän seurakunnassa, Kaatuneiden muistopäivänä. Sekä kirkossa, että seurakuntatalolla saimme kuulla, kun noin kymmenvuotiaat veljekset lauloivat. Se oli laulua se. Menestystä pojille.

Se isänmaa on ylhäällä,On taivahassa aina.

Ei siellä suru sydäntä, Ei murhe mieltä paina.

Ja Herra itse ainiaan, Sen täyttää kirkkauudellaan.