Herrasta veisaa kieleni, Ylistää armoansa. Ei unhottaa voi sieluni  Hyviä tekojansa. Mä etsin ja hän vastasi.  Ja nöyrät kuuli riemuni  Ja lohdutuksen saivat.

Ne jotka häntä etsivät, Saa avun hältä armaan  Ne, jotka häntä pelkäävät, Hän varjeleepi varmaan.  Ja ahdingonkin aikana  He tuntea saa iloa, Kun Herra heitä hoitaa.

Kasvoihin Herran katsokaa, Ne loistaa suloisesti.  Ja hyvyyttänsä maistakaa, Mi vuotaa iäisesti. On autuas se ihminen, Ken turvaa yksin hänehen, Ei mitään hältä puutu.

          Julius  Krohn.