Niin on vuosi vaihtunut ja nopsaan liikkeelle lähtenyt. ollaan jo helmikuussa. Näin se aika kuluu ja ikää karttuu itselle ja myös lapsille. Kuopuksemmekin täyttää huomenna 43 vuotta. Huhhuh.
Monenlaista on mahtunut menneeseen vuoteen, ilon ja surun päiviä, tästä vuodesta emme vielä paljon tiedä. Päivä-ja hetki kerrallaan täytyy katsoa mitä eteen tulee. Luoja päättää päivistämme, antaa ilot ja murheeet. Monta läheistä ihmistä on saatettu viimeiselle matkalle viimeisen puolenvuoden aikana, Viimeisin oli lauantaina, saattelimme papan serkun, minun viimeisen kummini haudan lepoon. Kuusi kummia minulla on ollut, mutta kaikki muut ovat matkansa päätökseen saaneet jo kauan sitten.
On kait tämä outo tilanne, kun "koronan" vuoksi ei voida kokoontua muistotilaisuuksiinkaan kuin vastoin ohjeita. Siunaus oli haudalla, olihan meitä siellä useampi kymmen paikalla ja siitä sitten hajaannuttiin kukin tahoilleen.
Meillä oli kutsu Eemil pojan kolmivuotis synttäreille ja niin suuntasimme autonkeulan kohti pohjoista nauttimaan talon tarjoiluista, Samalla saimme kyläillä, yöpyä tyttäremme ja hänen miehensä luona josta eilen kotiuduimme.
Eemil on innokas palomies ja niin hän oli saanut ihan omannäköisen kakun ja oli tosi maukas.
Ei se talvi tavoittaan mene, lunta on sadellut lähes päivittäin. kevyttä pakkaslunta, mutta kyllä siitäkin kertyy kasaa. Nyt on sitten pakkasten vuoro, no siihen on suomalainen tottunut ja osaa pukeutua ja laittaa puuta pesään. Hyvää talven jatkoa vaan tään höpötyksen myötä.
Kommentit