Näin se kevät ja kesä lähestyy, tiitiset laulaa titi tyytään  vaikka yöt ovatkin  vielä olleet pakkasen puolella. Päivällä jo aurinko kummasti lämmittää, mutta myöskin paljastaa emännän laiskuudet. Eräänä päivänä paistoi aurinko pihanpuolen ikkunaan, huh kun se huuti pesua.  Seuraava päivä oli pilvinen eikä näyttänyt yhtään likaiselle. Pestään, kun ehitään.

Tänään oli vaihteeksi pientä vipinää, nuorin tytär kera miehensä kyselivät eilen, ollaanko tänään kotona, heillä suunnitelma poiketa työreissullaan. Tottakait ollaan kotona silloin, kun joku haluaa poiketa, ei ollut mitään sovittua menoa.  Niinpä siihen sitten kerääntyikin jälleen melkoinen porukka, syömään, kahvitteleen  ja huulenheittoon. 

Vanha sanonta; leipä miehen tiellä pitää, sillä nyt itteeni lohdutan, sillä leipää ja lisukkeita, kahvia ja kahvileipiä kyllä riitti  mutta ne "lihapotut" loppui kesken. Porukan pienin kaipasi keitettyä kananmunaa, no mummo keitti niitä kasan  ja monelle ne maistui leivän kera.

 Nyt on taas hiljaista, kaikki on menneet koteihinsa. Mutta tätä rauhaa ei kauan ole, kun arki alkaa ja papalla monenlaista menoa jokapäivälle jotain. Perjantaina jos vielä viittis leipoa myyntinäyttelyyn joka on meidän kylätalolla. Oisin toivonut, että tulisi nuorempia leiväntekijöitä. Muuta ne nuoret värkkää vaan ei leipää. Aina on niitä vaki ostajia, yritetään vielä