kesä 2013 002.JPG

"Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä"

Ei näin päivällä tähdet näy, vaan valkoiset tuomenkukat piirtyvät taivaan sineen.

Taivaallinen isämme on jälleen suonut kesän tulla ja aurinkonsa paistaa, niin pahoille, kuin hyville. Kuka meistä on hyvä? kuka meistä on niin hyvä että siksi oisimme eri asemassa kuin joku toinen.  Sanoohan raamattu, että kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomiksi tulleet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Mutta siinä kirjassa on myös lohduttavia sanoja, sellainenkin, että joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä pois. 

kesä 2013 001.JPG

Tässä oisi lukemisen arvoinen kirja, monta lohdutuksen sanaa yksinäisyyden ja kiusojen kanssa kamppailevalle sielulle.  Nämä vain ovat harvojen ulottuvilla koska viimeinen painos on otettu 1955.

" Kun Herra vain mua paimentaa, ei mitän multa puutu,

Hän kaitsemasta minua, Ei väsy, ei hän suutu.

Hän ruokkii taivaan leivällä, Ja elämän myös vedellä.

Hän sielun virvoittaapi.

Hän itse tiellä autuuden, Mua ohjaa hengellänsä,

Luo tuorehimman laitumen, Mua kutsuu äänellänsä.

Hän täyttää kaikki tarpeeni, Hän ravitsee mun sieluni.

Armollaan avaralla.

Jos kuolon varjon laaksossa, Mä yksin vaeltaisin,

Ja tuhansissa vaaroissa Mä tuta tuskaa saisin,

En pelkäisi mä kuitenkaan, Kun vitsallaan ja sauvallaan

Mua Herra johdattaapi.

Hän sielulleni valmistaa, Runsaimman armopöydän,

Hän hengellään mua vahvistaa, Et ilon suuren löydän.

Mua hyvyydellään noudattaa, Ja armollansa johdattaa.

Iäisiin majoihinsa.