Mitäkö ihmettelen? Tätä jokapäiväistä, arkista elämää.  Miksikö mietin, siksipä juuri,  kun se on niin vaikeeta joillekkin ja ne

jotkut tekee sen sitten vaikeeksi toisillekkin.  Ei se ole helppoa tää elämä kellään, ei ainakaan kaikilla. Ihminen kun on läpikotaisin synnin turmelema, omahyväine n ja vain itseään ajatteleva olento. Ei se auta jos puheissaan on huomaavainen ja toisia ajatteleva, jos ne teot ja sanomiset kuvastaa jotain muuta.

 Jos se kaikki kiitos ja kunnia ja ihmisten huomio, pitäisi kohdistua juuri minuun eikä kehenkään muuhun. Mikä on oikein, mikä on väärin, eikö jokaisella pitäisi olla oikeus sanoa mielipiteensä, mitä milloinkin tuntee ja ajattelee.  On se vain joillekkin niin vaikeeta hyväksyä, että tuota toistakin joku kiittää.

        Ah, turmeltu on ihminen Jo Aadamista asti.

       On synnin myrkky jokaisen,  Runnellut kauheasti.

      Jos Jumala, ei armossa Ois suonut pelastusta.

   Ken, avun tois, Ken estää vois  Iäistä kadotusta.