Näin se on jälleen yksi armonpäivä iltaan ehtinyt, päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin . Oli mummollakin liikuttajia, oli melkeinpä pakko liikkua, kun itse ensin esitin mäenlaskuun lähtöä. Ensin laskimme kuivaajan luiskaa potkukelkalla ja "ufolla", en minä vaan hoidokkini, sitten menimme maantien laitaan ja siinä on jäinen hyvä mäki tänne kotiin päin, siinä sitten huikosia ja muuten potkuttelua ja ison siskon odottelua eskarista,

Sitten piti ottaa mäenlaskut uusiksi. On niillä virtaa ja voimaa tuossa iässä, ei tule hengitys vaikeuksia vaikka kuinka mäkien päälle juoksevat ja toinen voi olla kelkassa.

Niinkait sitä on aikoinaan itsekin jaksettu, mutta nyt on se aika josta sanotaan, että vanhuus opettaa, jos ei muuta niin hittaasti käveleen.  Onhan se mukava, kun on tuollaisia kavereita liikuttamassa ja olihan tässä abiturientti poikakin mummolassa yökylässä, Menestystä hänelle huomisiin kirjoituksiin.

  "Ilta on tullut Luojani, armias ole suojani. Aamulla jollen nousiskaan, Taivaaseen tullos noutamaan.

 Lapseksi tee mua taivahan, maista jo matkaa kulkeissa. Täällä jo taivas rintaan saa, nukkua rauhaas nyt mun suo."