Yksi kaunis talvinen pakkaspäivä on iltaan entinyt, pakkasta parhaimmillaan 20 astetta, mutta aurinko jälleen muistutti, että olen minä olemassa ja yhä enemmän tulen ilonanne viipymään.  Käytiin tuossa systerin kanssa kaupungissa velipoikaa moikkaamassa ja hälle ruokakaupassa syömistä hakemassa. Sielläpä sattui yksi tuttu rouva ostoksille, ei olla vuosiin tavattu,  oli niin pirteenä ja ihan kuin nuortunut vaan. Oliko salaisuus siinä, että hän sanoi käyvänsä jokapäivä uimahallilla vesijuoksussa. On se kiva kuulla, että jollain on sydän terve ja kunto kohillaan, pystyy vesijuoksua harrastaan, ei käy meikäläiselle se homma.  Mutta rohkeena mummona kuitenkin laitoin vaatetta päälle ja kävelin postilaatikolle päivän postin hakemaan, ihan hyvin se reissu sujui eikä pakkanen purrut.
   Käytiin me yhtä remonttireiskaakin moikkaamassa systerin kanssa, ihan kivasti siellä remontti etenee. Toivottavasti pian valmistuu ja pääsee asumaan.
Pappa tuossa lähti kylätalolle jumppaan ja mummon pitäisi varmaan laittaa sauna lämpiämään, että saa hikensä pestyä no aina se pitää sille keskiviikkona lämmittää, jumppas tai ei. Ite olen laiska saunoja, kerta viikossa riittää eläkemuorille.
Jotenkin tuntuu pitkäveteisiltä nämä päivät, tiedän kyllä siihen lääkkeen, haen puojilta muutaman laatikon "kahavipusseja" sillä kylän myyntinäyttely on kohta käsillä.   Katotaan nyt mitä syntyy vai syntyykö mitään.