Katselin tuossa uusinnan sunnuntain Jumalanpalveluksesta, kun ei ollut tilaisuutta sitä sunnuntaina katsoa.

Oli Namibialainen Piispa saarnaamassa, Namibiahan on niitä ensimmäisiä Suomen lähetysseuran työalueita. Paljon ja monenlaista vaihetta mahtuu 150 vuoteen, kun lukee noita muisteluita eri lähetyshistorioista.

 Kulkeminen jo on ollut erilaista kuin tänä päivänä, matkat kaukaisiin maihin ovat kestäneet viikoista- kuukausiin, kaikesta on ollut puute, sairaudet ovat rasittaneet ja kuolema pllut tuttu vieras.

 Mutta Jumalan sanaa on viety vastuksista huolimatta ja se on ollut se ensisijainen asia ja sitä uskoa ja rakkautta on seuranneet ajallisenkin elämän auttamiset niillä keinoin mitä silloin on ollut käytettävissä. Onkohan nykyisessä lähetystyössä keikahtanut asiat, ja tärkeysjärjestys nurin päin. Joskus siltä tuntuu. Kiitos vaan niille jotka jaksavat lähteä, toivotaan voimia meille lähettäjille, että jaksetaan heitä tukea.