No meinaa vähän ottaa päähän tämä veivaaminen ja vatulointi näistä pakolaisista. Kuinka moni heistä on todella pakolainen, kuinka moni onnen onkija.En ole poliitikko ja olen aina välttänyt ottamasta kantaa poliittisessa mielessä. Nyt varakkaat, hyvin toimeentulevat ihmiset ovat tukemassa  pääministerin ilmoille heittämää juttua, antaa toinen talonsa pakolaisten käyttöön. Muistellaan siinä sotiemme jälkeistä aikaa, köyhyyttä ja puutetta.

Siihen voisin minäkin sanani sanoa, en ole koskaan elämäni alkutaipaleesta kelleen puhunut, en valittanut puutetta, en kovaa työtä ja muuta. Olen sinut lapsuuteni kanssa, oli neliseinäinen hirsimökki, isä ja äiti ja viisi meitä pientä, oli navetta jossa joskus lehmä ja kaksikin ja pari lammasta.  Isä oli työkyvytön, vauvana tulleen olkapäävamman vuoksi  sai keuhkovian, kuoli 42 vuotiaana nuorimman lapsen ollessa kahden vuoden ikäinen.  Olimme muuttaneet jo monta kertaa mökistä toiseen, aina välillä oltiin äidin enojen luona ja siinä oltiin silloinkin, kun äiti jäi  seitsemän alaikäisen  lapsen yksin huoltajaksi. Elämä oli vaikeaa,  Kymmenen vanhasta alkoi käsin lehmien lypsäminen ja muita hommia tarpeen mukaan.  Viisitoista vuotiaana lähdin tienaan leipääni, työtä on ollut ja leipääkin.

 31 neliötä, tupa ja kamari oli ensimmäinen talomme, siihen syntyi meidän viisi ensimmäistä lastamme, siinä kortteerasi  kolmesta veljestäni, kuka milloinkin, aina sopi tulla ja olla.  Tämän talon valmistuttua oli tilaa enemmän ja lasten kavereita saattoi olla puolenkymmentä viikonloppuisin yökylässä, menoa ja touhua pojilla riitti.

Miksikö kirjoitan, miksikö ottaa pattiin, siksi kun nyt tuntuu siltä, että pitää joka torppaan ja talloon ottaa näitä "pakolaisia" eikö saa hyvällä omallatunnolla viettää vanhuuden päiviään omassa talossaan,  omassa rauhassa.

Sanotaan että Suomi on vapaa maa, rupee tuntuun siltä ettei ole.