Iloitse, sielu Herrassa,  Ja ole turvattuna.

Hän auttaa aina vaivoissa, ei suo sun hukkaantua

Tie kukkainen ja ruusuinen, ei aina ole meillä

Mut Jumalaan Ken luottaa vaan, käy aina voiton teillä.

 

Sen Joosef,Job ja Daavidkin, sai nähdä monta kertaa.

Kun aika oli ankarin ja vaiva vailla vertaa

Niin aikanaan, taas vaivastaan Jumala heidät päästi.

Ken Jumalaan, luottaapi vaan Rakentaa älykkäästi..

 

Jos Herra näyttää toisinaan Mun hyljänneenkin, kurjan

Ja maialma jos vihoissaan Osoittaa mielen nurjan.

Taas Jumala on auttava, Ajalla oikealla.

Ken Jumalaan, luottaapi vaan Ei vaivu tuskan alla

 

Niin ole,sielu, rohkea, Sun Herras aina voittaa

Maaailma, synti, saatana, Ei voi sua vahingoittaa.

Ne neuvoineen ja juonineen Jo kaasi voima Herran.

Ken Jumalaan, luottaapi vaan,, Saa voiton, varman kerran.

 

Jos vaellan mä uskossa Ja tahtohonsa taivun

Ei salli hyvä .Jumala, mä että   vaivaan. vaivun.

Luo uskallus, luo rakkaus  Ja uusi toivo meihin.

Ken Jumalaan, luottaapi vaan, Ei suutu Herran teihin.

 

Se vain on oikein vaivainen, Itselleen tuskaa tuottaa

Ken hylkää Herran ylhäisen Ja maailmahan luottaa.

Meil auttaja, Vapahtaja, On aina Jumalamme.

Ken uskoo se, saa autuuden Ja turvassa on  Aamen.

Edellinen virsikirjan painos , numero327.

Kirjoitin tämän vanhan, rakkaan virren tänne kysyäkseni, mitä tässä on pahaa ja Jumalansanan vastaista, että tätä ei ole voitu laittaa nykyiseen virsikirjaan.

  Vaikka tämä nykyinen painos on ollut jo käytössä kauan, en ole siihen isommin tutustunut. Osaan tämän ja paljon muita , niin sanotusti ulkoa, ja niitä mielessäni luen . Yövuoteellakin, kun ei uni tule. lueskelen  ajatuksissani.. Vanhat painokset on kotikäytössä.

 Kinkereillä  aloin etsimään tätä virttä, etsin ja etsin, Ei sitä siinä ole. Surullista, että vakavat ja puhuttelevat virret on jätetty pois ja tilalle tuotu kaikkea kevyempää.