Perjantai ja kymmenes päivä. 

 Näin se lähti lokakuukin joutuisasti kulumaan, ilmat ovat sitä mitä tähän aikaan vuodesta voi odottaa. Lämmintä tänään on melkein kymmenen astetta,ei sada eikä kunnolla paistakaan.  No eipä sillä niin väliä ole, kun sisä hommissa aika kuluu, pidin tuossa "peruna teatteria" kuorin ämpärillisen perunoita valmiiksi, kun on tiedossa noin kymmenen perheen vierailut viikon lopun aikana. Siis lasten ja lastenlasten perheitä, tulevat tänne vanhaan pesäpaikkaansa tapaamaan Austraalian serkun perhettä, joka saapuu huomenna.

Siinä onkin taas touhua ja tohinaa pari päivää, että voi sanoa sunnuntai iltana, että kiva kun kävitte ja kiva kun läksitte.  Kyllähän se Luoja on tiennyt mitä tekee, että lasten syntymälle on aika nuoruudessa, Vanhuudessa nautitaan siitä seuraavasta polvesta voimien mukaan.  Eihän tässä vielä ikäloppuja olla kun juuri 65 on täyttynyt, mutta sydän sairaus, (vasemman kammion laajentuma) laittaa ömat rajoituksensa touhuilulle. Tervetuloa vaan , tehdään niin kauan kuin luoja voimia antaa ja toivottavasti niitä vielä ois eteenkin päin. Kovin se mieltä lämmittää, kun näkee että se mummo on pienille tärkeä kaveri, Eihän sitä omiensa kanssa ehtinyt paljon leikkimään, ne vain pyöri siinä ympärillä, touhus omia touhujaan, kun heillä oli seuraa sisaruksista, joka sekin monella tämän ajan lapsella on iso puute.Siitä aikoinaan kantoi huolta vanha viisas Arvo Ylppö, Sehän on tosiasia, että sisarukset kasvattavat ja samalla hoitavat toinen toistaan.

      "Järveltä kuuluu airojen kolke, ken siellä mahtaa soutaa.  Varmaankin ukki, joka meitä mummon luokse noutaa.  Mummon luona on lysti olla, siel on hauskaa  monta.  Viilipiimää syödä saamme, aivan verratonta."

    Ei vain enää ole lehmiä eikä omaa viiliä.