No, ei mitään maatakaatavaa, olen vain tän vähälumisen talven aikana katsellut tämän "meidäntien" tienreunoja. Syksyllä juuri talvenkynnyksellä siihen tuotiin ja levitettiin sepelikerros, kuten muinakin syksyinä. No se sepeli on jostain syystä siirtynyt vähitellen sinne pyörtänöheinikon laidalle ja keskitielle ja sekös mua vähän harmittaa kun raiteen paikat on pajaana ja painuvat uralle.

 Nyt olen parina päivänä postiloojalle lähtiissä ottanut lehtiharavan mukaani ja rapsutellut sepeliä siihen missä sen minun mielestäni kuuluu olla. Nythän se hyvin siihen raiteeseen tarttuu, kun routa sulaa.

Voihan siinä oikiat ihmiset katsoo ja nauraakkin, vaan ei tuossa moni meidän tielle näe.  Vähän päivässä, paljon viikossa, matkaa noin neljäsataa metriä.