Näin on iltaan ehtinyt Pyhäinmiesten päivän toinenkin pyhäpäivä, siihen on mahtunut, niin ilo- kuin surujuhlaa, sitähän se elämä on. Eilen illalla istuttiin kotikirkossa, kuuntelemassa vuoden aikana pois nukkuneiden nimiä ja katselemassa muistokynttilä riviä alttarilla. Yksi joukossa oli rakas läheinen, nuori mies, ja muita tuttuja nimiä. kaipauksen keskellä kun mietti, miksi näin piti elämän mennä, miksi nuori, terve ihminen laitetaan maanpoveen. Siinä oikein ymmärsi sen kun siunauspuheessa sanotaan: maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Näin se on ja sitä lähtöjärjestystä emme tiedä.

 Tänään on oltu kahden pienen tytön synttäreillä, elämä jatkuu ja uusi sukupolvi nousee ja kasvaa, Jumala heitä kaikkia rakkaita varjelkoon. Kovin on nyt järki jäässä, joten taidan jatkaa toisella kertaa.