1934757.jpg

 Jospa todella olisi aina näin, että jaksáisimme ottaa kiitollisena vastaan, sen mitä päivä tuopi tullessaan.

Niin siitä on taas viikko vierähtänyt, kun edellisen kerran tänne vain muutaman sanan sain laitettua. Nyt olen tässä yksin ja ajattelin kirjoittaa ja laittaa muutaman kuvankin, viimeisimmistä tekeleistäni. Isäntä lähti istumaan päiväksi vaalilautakuntaan, niin on tässä "rauha maassa" itse käyn illansuussa äänestämässä sain tuossa kyydin tietooni.

Meikäläinen kun on sitä ikäluokkaa joilla ei läheskään kaikilla ole, siis naisilla, ajokorttia niin se kulku on aina isännän tai jonkin muun varassa. No onhan tuota pärjännyt, vaikka kyllä se joskus on ottanut pattiin, kun autoja joskus kaksikin seisoo pihassa, vaan ei voi mennä minnekään. Onhan siinä säästynyt polttoainetta ja aikaa kotitöille. No onkait sitä reissattukin, eilen viimeksi oltiin synttäreillä, tytär täytti 37v.ja hänen tyttärensä 17v. Pyhäinpäivänä pitävät juhlia sukumme nuorimmalle, yksivuotiaalle Veeralle  ja hänen enonsa täyttää 16v. Tulihan se hääkutsukin tuossa viimme viikolla, yhden tyttären tytär  menee avioliittoon.

 No joku taitaa jo ajatella, että mitäs nuo asiat muille kuuluu, ei kuulukaan, vaan mummolle ne ovat tärkeitä asioita ja mummo haluaa ristiä kätensä jokaisen puolesta ja pyytää Taivaallisen isän hellää huolenpitoa jokaisen elämään , niin perheen kuin sen yksittäisen jäsenen elämään.

 Matkan varrelle mahtuu monen laista ilon ja onnen päiviä, surun ja murheenkin hetkiä, kipua ja sairautta, syntymää ja kuolemaa, kaikkea siltä väliltä. Vaan kaikesta selviää, kun osais ottaa ne Jumalan rakkautena, ei rangaistuksena, vaan kutsuna jolla hän vetää meitä puoleensa.

     "TURVAA KUIN LINTUNEN VUOREEN; KIUSATTU KEN LIENETKÄÄN.

      OI ELON LÄHTEELLE RIENNÄ, PESEYDY LAINEHISSAAN."