Näin se kääntyy helmikuukin jo lopuilleen, onhan päiviä vain 28. helmikuussa. Aika näyttää minkälaiset ilmat on maaliskuulla, tuleeko lunta lisää vai rupeaako väheneen entiset

 Alkutalvi oli näillä seuduin vähäluminen, mutta on sitä sitten tulla tuprunnut yli oman tarpeen. Onneksi en ole metsuri, olen eläkemuori vaan siltikin kahlasin aamulla tuossa pihan laiteilla katkomassa tarvitsevalle kuusen oksia.  Kyllä siellä tällaiselta äkkiä voimat loppuu jos ei pidä itse kontrollia vauhdista ja muusta.  Ulkoilu ja rasitushan on hyväksi, mutta pitää muistaa rajansa, rajansa ne on riemullakin.

 Huomenna on sitten Matin päivä, vanha sanonta: Matti pitkällä parralla houkuttaa lapsia seinustalle,  ei taida nyt toteutua. Ei näy räystäillä roikkuvia jääpuikkoja eikä lämpöä niin ,että houkuttelis.  Miten sitten käy sen toisen sanonnan mukaan : jos ei maalis maata näytä, niin ei huhtikaan humahda..

 Kuukauden kuluttua, eli 27.3. on Marian päivä, ja niin vahvasti kuin silloin on lunta malolla, on vappuna vaolla.  Epäilen, että jos vielä oisi jossain malkakattoinen lato, siellä oisi vahvasti maariana lunta.  Näiltä nykyisiltä peltikatoiltahan  lumet tulla humahtaa alas, kun vähän suojan puolelle mennään. Niiltä tuohi-ja olkikatoilta lumet lähti sulamalla.  Mitä vielä ?? taidan lopettaa tähän tämän tyhjän jaarituksen ja toivottaa hyvää ja kaunista keväistä päivää.

Kyökistä tulee hernesopan tuoksu nenään, laitoin eilen pussin herneitä likoon ja nyt se tuolla kiehuu. Niin sitä pannaria sitten kans. Maanantaina saimme ihan oikeaa ternimaitoa ja paistelin ihan oikeaa pannukakkua, on se niin hyvää. Ei nyt ole laskiainen, eikä laskiais-sunnuntaikaan, vaan kyllä rokka varmaan maistuu.

 Niin muuten ihmettelin, kun oli keskiviikko, satuin vilkaiseen kalenteria niin siinä luki:"Laskiaistiistai"  Oisko voinut olla vain Laskiainen.