" Sano oma äitikulta, mitä ryijyyn kudot kuvaa"

         " Solmin oksaa vihannoivaa, elonpuusta kurkottuvaa."

        " Kudot oksaan kuvan kauniin, joka hohtaa tulen  tavoin."

       "  Edessämme elämässä, kerran loistaa kukka avoin."

        "Äiti  kulta , kuvioihin, miksi kudot tummaa nukkaa."

        " Tummat langat reunustavat, elossakin onnenkukkaa."

        " Miksi tähden säteilevän, ylle puun teet kaunokaisen."

         " Taivas toivomme on täällä, päättyessä elon maisen."

Tämä on myös joskus postikortin taakse kirjoitettu, silloin kun lapset olivat vielä koululaisia.