Vähän on vetämätön olo, avasin äsken jo tämän sivun, suljin, kun tuntui ettei viitsi mitään kirjoittaa. Mutta luin tuossa erään blokkaajan jutun, niin ajattelin että voisin jotain raapuataa.

Oisikait tässä näin lauantai päivänä, eilisen leipomuspäivän jäliltä paljon muutakin tehtävää, mutta käytän yksin oloa hyödykseni, tai huvikseni, miten sen nyt ottaa.  Vaihteeksi lämmitin eilen ison uunin ja leivoin, mutta kun sitä ison perheen kanssa on joutunut aina paljon leipomaan, niin en osaa jättää vähälle silloin kun sen lämmitän. Muurarille kiitos, meillä on uuni, 37 vuotta vanha ja toimii vielä tänäkin päivänä. Lämpöä riittää vaikka paistais kaakkuja aamuun asti, silti koettaa tehdä, kun tuntuu, että menee lämpöä hukkaan jos ei paista mitään.  Tottahan se taloa lämmittää usean päivän ajan, nyt se tuntuukin, kun lauhtui ilmakin, lämpimän puolelle asteet meni.

Onhan se uunikin jo vähän sisältäpäin kulunut, uurteet syventynyt, mutta niinhän se on leipurillakin rapautunut, niin sisus, kuin ulkokuorikin. Eihän se mitään haittaa  jos "lämpöä " riittää.

Asia miksi innostuin jotain sepustaan oli tosiaan tuo bloki,  jossa valitettiin television tuottamaa urheiluohjelmaa, siis sen paljoutta. Televisiossa on kuitenkin se hyvä puoli, että sen voi sulkea. Toivomisen varaa todella oisi, kanavia on kymmenittäin, mutta hyvin vähän katsottavaa ohjelmaa.  Elokuvia, musiikkia, urheilua, sama mille kanavalle kääntää, hengellistä ohjelmaa ei löydy, kuin joskus sunnuntain Jumalanpalvelus ja sekin voi olla joku  Gospel messu.

Eipä tule juuri ohjelmia edes katsottua ja jos katsoo ja ajattelee,että tuon sitten katson, niin ei sitä sitten muista kuitenkaan. "Kymppitonnille" eilenkin avasin telkkarin ja siihen se sitten se töllötys jäikin. Nautin hiljaisuudesta silloin kun olen yksin ja silloin kun pappa on kotona, hän katsoo jos on katsomista.  Mutta nyt tekemään jotain muuta, "ei euta itku markkinoilla, rahhaa olla pittää."