Kauniina, mutta vähän tuulisena valkeni jälleen uusi armonpäivä.  Sunnuntai meni rauhallisissa merkeissä, nuorin velipoika kävi iltapäivällä porisemassa  ja naapurin pariskunta  iltaa istumassa.  Useampi sunnuntai on tässä tullut vietettyä kotosalla, onko se laiskuuta vai mitä, kun ei vain viitsi lähteä minnekään.

Onhan se lepopäiväksi nimettykin ja kun arkipäivät mennään ja tullaan, sinne ja tänne, on ihan hyvä välillä vain olla.  Hiihtoloma viikko on menossa, nuoret perheet käyvät, kuka missäkin laskettelemassa, mutta on se jännää, että olipa kyseessä joulu-, syys tai hiihtolomat, usein tulee jotain sairauksia matkojen kiusaksi, niin on nytkin tapahtunut, täysin yllättäviä juttuja. Toivotaan vain, että vaivat parantuu, eikä reissuissa pahene.

 Mikäs on hiihtäjien hiihdellä, kun ilmat lauhtuivat oikein reippaasti, hieman on pakkasen puolella vielä, lappiinkin näytti ihan kivoja ilmoja. Sinnehän ne tältäkin korkeudelta monet matkansa suuntaa.  Uskon kyllä, että se laskettelu  samoinkuin uintikin, ovat mieluisia harrastuksia tuolle nuoremmalle  ikäpolvelle, joka on siihen makuun jo lapsena päässyt toista minulle itselle, kun ei kumpaankaan ole ollut mahdollisuutta nuorena, ei kaipaa vanhanakaan. Normaalia hiihtoa joskus hiihdellyt, mutta nyt ei oikein sydämen vuoksi sitäkään voi  joten kävellään, kun viitsitään.

Aurinko nousee, oikein hyviä kelejä kaikille, niin lomalaisille kuin työssä oleville.  Koriverstaalle täytyy tässä siirtyä, myyntinäyttely lähestyy.