Näin on vuosi päässyt hyvään alkuun kovan pakkasen saattelemana. Nyt näyttää vähän lauhtumisen merkkejä kävi jo alle 18.asteen.  Kyllä on pitänyt polun pannuhuoneelle auki, ei ole ehtinyt tukkeutumaan.  Mutta näin on hyvin pärjätty. Lintuja on täytynyt käydä usein ruokkimassa, etteivät nälkään näänny. Olen yrittänyt niitä kuvatakin, mutta eihän se minun taidoilla onnistu ikkunan läpi kuvaaminen. Käpytikkakin siinä pyörii, pari närhiä. harakkakin väliin käy ja keltasirkkuja ja talitiaisia kymmeniä. Eilen siinä kärppäkin taas hiippaili vaan ei käynyt lintujen apajilla.

 Tuossa oli kaksi pientä tyttöä iltapäivähoidossa kahtena päivänä. On ne semmoisia velikultia, että välillä naurattaa. Torstaina leikimme kotia, mummo ja pienempi tytär olimme lapsia ja nelivuotias oli äiti.  No, äiti rupes laittaan ruokaa ja siinä jo varoitti, että sitte pitää kiltisti syödä, ei saa kiukutella.  No,  mummo lapsi sattui kuitenkin sanomaan etten syö.  "Äitipä siihen sanoi oikein  tomerasti.  "jäähylle siittä olohuoneeseen, ja mieti mitä teit."  En voinut kuin nauraa, oli se niin tomerasti sanottu.     No, äiti torui, että älä naura.   On ne semoisia kavereita  jotka kuulee kaiken ja muistaa kaiken kuulemansa.  Vanha sanonta sanoi, että pikku padallakin on korvat , tätä sanontaa käytettiin kun haluttiin jonkun rumia puheita hillitä, lasten läsnäollessa.  

Huomenna on sunnuntai, sitten alkaa "Reikäleivät ja Härkäviikot" on pitkä pätkä normaalia viikko rytmiä kunnes tulee Pääsiäinen ja se on vasta huhtikuulla.  Luojamme yksin tietää, mitä meidän kunkin elämässä ehtii tapahtua, ennen sitä. Mutta kevät on jo sitten pitkäle edennyt.