Tuolla facessa on aina kysymys, mitä mietit. Joskus, mutta hyvin harvoin siihen mitään kirjoitan. Sanotaan, että laiska töitään räknää, no, aina sitä joskus tulee sanottua jotain ja ainakin täällä blokissa tulee noita sukkia ja koreja esiteltyä.

Ne jokapäiväiset asiat, kuten syömiset, juomiset, siivoukset ja pyykinpesut, nehän kuuluu luonnollisena osana perheenäidin elämään, eikait niitä ole tarvis luetella. Mutta kaikki kukat saa kukkia, niinkuin ulkonakin, Luojan luomina, kaikki olemme eri puusta veistettyjä ja hupinsa kullakin, on yksi sanonta.

Tänään piti olla Kaatuneiden omaisten kahvitilaisuus yhden leskirouvan luona ja olihan se. Ystävä oli laittanut kaiken valmiiksi, kattanut kahvipöydän ja ladannut keittimen valmiiksi isolle joukolle ( iso ja iso)   minä ja puheenjohtaja sinne mentiin ja odotettiin ja jo jollekkin soitettiinkin, kun ketään ei alkanut näkymään. Ei näkynyt ketään, mutta juttua meillä riitti ja niin sitten ystävä laittoi pienemmän annoksen kahvia tulemaan, kyllä kahvinjuonti kolmeltakin onnistui ja arpajaisetkin pidettiin kuten tapana on.

Tälle, reilu vuosi sitten leskeksi jääneelle iäkkäälle ihmiselle se oli ikävä tilanne, kyllä hän koki sen niin, että ei kukaan halunnut häntä tavata, koetimme lohduttaa, että ihmisillä on sattunut menoja, meinas, että miten kaikille justiin tänäpäivänä.  Tällaista elämä on, ilot ja surut vuoroin kohtaa. Toivon ystävälle voimia vapautua eron ikävästä, jospa kesä piristäisi.