Mestarin kädessä.
Hiljaa kädessä Mestarin
hyvä on kulkea korpiteitä,
missä niin paljon on kyyneleitä,
missä niin pieni on ihminen yksin
tuhansin raastavin kysymyksin,
polvin horjuvin, vapisevin.
Hiljaa käsihin Mestarin,
täysin luottaen, kyselemättä,
omia murheitas nyyhkyttämättä
sieluni, taipuos vihdoinkin.
Taipuos armon ja kurin alle
kiitosta laulaen Vapahtajalle,
lahjasta Golgatan Kärsimyspuun.
Anni Korpela
Mailan mietteitä sivulla oli tällainen ihana runo.
Kommentit