Kovin hitaasti on kesä edennyt, mutta ei hätäillä.  Tänään oli jo oikein kiva, joskin tuulinen päivä. Pihan haravointia jatkoin pariin otteeseen, aika raskasta on raaputtaa, kun syksyinen heinän kulo on painuneena tiukkaan maata vasten.

Äitienpäivähän se oli ennen se määräpäivä, koulun piha ja kotipiha piti saada siivottua siihen mennessä. Iso alue ainakin meidän pihasta on tuolloin vielä siivoomatta,  Osalta on vielä liian märkääkin ja monta muuta kiirettä on tälle viikolle ja Helatorstaikin siinä välissä. Lepopäivä on aina hyvä juttu, valitettavasti sen vietto on nykyisin monelta unohtunut, on muka kiire.  Kyllä kiireen keskellä oisi hyvä levätä, saada voimia uutta viikkoa varten.

Työhän ei tekemällä lopu, eläkeläiselläkin riittää hommia, mutta kun laiskottaa välillä niin tuossa pöydällä ajelee viimeisimmät korin tekeleet, kait ne pitäisi valmistaa ja siivota sotkut pois jos vaikka kesän aikaan joku kulkija joutaisi yöpymäänkin. Toivossa on hyvä elää.

Kesä tulee ja monenlaiset suunnitelmat, menemiset ja tulemiset pyörivät, niin omassa päässä, kuin nuorempienkin ajatuksissa vaan aina pitäisi muistaa yksi asia jonka vanhat kristityt muistivat aina sanoa, että jos elämme ja Jumala suo, niin teemme sen. Onhan sanottu, että ihminen päättää ja Jumala säätää.

Sä astuit, Jeesus taivaaseen, Mun mieleeni se paina.

Suo, että sinuun uskoen Sua seuraisin mä aina, 

Ja viimein, niinkuin tahtos on, Pois täältä taivaan ilohon

Iäiseen saisin tulla.

Nyt valtiaana asuupi  Herramme taivahassa, 

Ei viihtyä sais mieleni Nyt maassa matalassa. 

Sä olet, Jeesus, aarteeni, Suo, että aina asuisi

Sun luonas sydämeni.

Vanhempi kirja virsi 91.