...metsät, kummut kultaa. Lähde kanssain helmahan luonnon, huolet haihtuu sulta."  Kauniita päiviä on Luoja suonut, sadetta ois saanut olla vähän enemmän, että oisi nuo lumikasat sulaneet. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, kyllä ne vähenee joka päivä. Öisin tosin on ollut melkoisia pakkasia, joka hidastaa lumen sulamista, mutta ehkäisee myös tulvia.

Maassa kun ei ollut routaa minkään vertaa, niin vedet valuivat maahan tekemättä tulvia ja nurmikot pihallakin kuivuu sitä mukaa kuin ne lumen alta paljastuvat. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." pitää paikkansa. Syksyllä kun vauhti mummolla hiipuu, eikä viitsi haravaa heilutella, kaikki keväällä löytyy ja silloin on virkeempi taas tarttumaan haravaan ja talikkoon. Sitä ikäänkuin herää eloon ja innostuu, niin kukkien laitosta kuin muustakin ulkohommista, sitä aikansa kestää ja sitten se taas alkaa se into hiipumaan.

 Mutta asiasta toiseen, laitoin uuniin tulet, on aamuisin huoneet vähän viileet eikä viitsi keskuspesään tulia laittaa. Samalla siinä sitten vois jotain leipoa ja paistella, katsotaan nyt mihin virta riittää. Vapuksi pitäisi munkkejakin paistaa, lähetystorille ja myös itsellekin, se on sitten lauantain hommaa. Suvun motoristit kerääntyvät, kera muiden, motoristikirkkoon kirkon pihaan, toivottavasti ei sada viileämpää ovat ennustaneet.

 Eilen oli Veteraanipäivä. Katsoin Valtakunnallisen pääjuhlan Turusta, tänään taitaa olla valtiopäivien avajaiset, voisi niitäkin katsella. Huomenna on sitten ne kuuluisat häät, kiva se on välillä katsella loistoakin, eikä aina sitä arjen harmautta ja kurjuutta. Siitä kurjuudesta ja puutteesta on saatu vaalien edellä kuulla väsyksiin asti, aivan kuin tässä mailmassa ei olisi mitään hyvää. Paljon meillä on hyvää, olkaamme siitä kiitollisia, sanoohan iso kirjakin, "kunhan teillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykää siihen." Miksi pitää aina vain tuijottaa niitä huonoja asioita.

Jeesus paras aarteeni, Ostit minut kuolollasi, vain sua kaipaa sieluni. Nimeni on kirjassasi, Muusta en mä huolikaan, Kun sä olet mulla vaan.

Tarjoo turha maailma, Riistaa, kultaa, kunniaansa, Ilojansa turhia, Hehkuvaista hekumaansa, Suo, ettei ne milloinkaan Luotas saisi luopumaan.

Pettävä on maailma, Niin sen kunnia kuin kulta, Maine sen on katoova, Aarteet sen on tuhka, multa. Jeesus olet aarteeni, Kunniani, onneni.

Jeesus, olet turvani Elämässä, kuolemassa. Olet lohdutukseni  Hädässäkin suurimmassa. Kaikki muu vain tuskaa tuo, Jeesus rauhan, riemun suo.

Väisty houkutuksines, Maailma, sä sielun murha, Turhuuksines, riemuines, Tyhmäin lohdutus sä turha. Hoida, Jeesus, minua, Lohduta ja virvoita.

                                           VK. 321.