Oikein hyvää Helatorstai päivää, ilma tosin meidän korkeudella on aika pilvinen, lämpöasteita kuitenkin lähemmäs kymmenen.  Jospa se ilmakin siitä päivänmittaan selkiintyy.

Aamupalat on syöty ja nyt on rauhallinen lepohetki odotellessa radion kirkonmenojen alkua, minä kyllä usein nuokun peiton alla siihen aikaan vaan nyt päätin ottaa tän läppärin esiin ja jotain höpöttää. No facehan se pitää aina tarkistaa ensin, että onko suvun illanvirkut sinne jotain kommenttia heittäneet.

 Selvisihän tuolta miten oli käynyt illan jääkiekko-ottelussa, eihän se tosin minun elämääni vaikuta vaan suomalainen kun olen niin kiinnostaahan se omanmaan asia.

Tuossa jokin aika sitten eräs tuttava kyseli erästä vanhaa, pientä kirjaa, johon oli edesmenneen sukulaiseni luona tutustunut ja ihastunut, muistelin että meillä on sellainen kirjanen. Hän kovin halusi saada sen kirjan. Etsin ja löysin ja samantien luin sen kirjan. Siinä kävi niin etten raski antaa tuota kirjaa hänelle  joten tän koneen välityksellä laitoin kyselyn Suomen lähetysseuralle, heiltä tuli vastaus että heillä ei ole, mutta antoivat linkin mihin laittaa kysely, niin se menee antikvariaatteihin ja he ottavat yhteyttä jos heillä on.

Ilokseni sain kahdesta paikasta vastauksen, heillä oli tuo 50-luvulla painettu kirjanen. Toinen Helsingissä ja toinen Vääksyssä.  Eikä hinnatkaan olleet kovat, 4.50e ja postimaksu päälle.

Kirja on Norjalaisen H.E. Wislöfin kirjoittama ja suomennettu. Kirjan nimi:  Ei koskaan yksin.  

Joten kyllä nämä koneet ovat ihan hyviä kavereita ei auta morkata, itsestähän se on kiinni, mitä sieltä hakee.