"Päivä iltahan sammuu jo tuolla, tuuli tyyntyvi metsikön helmaan."

No ei täällä ole juuri tuuli ole tuivertanut, vähän sataa tihuuttanut vaan ei se pieniä tyttösiä pahemmin haitannut kun kävivät juhlatalon pihalla juoksemassa.

Kävimme Päivällä yhden tyttären perheen luona, ei vain käyty, oltiin useampi tunti. Perheen esikoinen täytti neljännes vuosisadan ja kuopus kolmetoista vuotta. Koska meillä oli isänpäivä juhlittu jo Pyhäinpäivänä, niin joudimme toisiin juhliin. Kivahan siellä oli nuorten joukossa olla, seurata lasten touhuja kahvittelun ja ruokailun lomassa.

Vuoden ikäiseltäkin onnistui jo hyvin kiipeäminen yläkertaan, mutta alastulossa oli mummon apu tarpeen.

Kyllä se puute ja kurjuus hiipii näille pienille paikkakunnille, meillä ja muillakin oli tarkoitus saada kirkonkylästä maitoa, mitäs vielä, mikään kauppa ei ollut auki ja kylän ainoa huoltoasemakin sulki kesällä ovensa. Joten ei siinä maidon puute paennut. Lapsiperhe sai lupiinsa naapurista maitopurkin. Näin meillä palvelut laskee kuin lehmän häntä, alaspäin.