Niinpä niin. Perhe on iloni, ilonhetkien luoja. Luoja tosin kaiken onnen ja ilon takana on ei ihmisvoima yksin mitään voi. Eilen, Helatorstaina ajelimme esikoisemme perheen luo, koska hänellä sattui syntymäpäivä sopivasti siihen. Hänen miniällään oli paripäivää aikaisemmin synttäri. Samalla sitten muistettiin molempia ja tavattiin muutakin sukua siinä samalla.

Tänään sitten tuli se odotettu  kahdeskymmeneskuudes lapsenlapsi, kun kuopuksemme perheeseen syntyi neljäs lapsi, pieni tytär.  Pieni ja pieni, ihan hyvän kokoinen 3,560kg.  Siitä on hyvä ponnistaa mailman tuulia vastaan isojen siskojen ja pienen velipojan ja vanhempien hellässä hoivassa.

Täällä on ollut sateinen yö- ja päiväkin, nyt näyttää kirkastuvan, jospa se poikakin pääsee huomenna kylvämään viimeisiä vainioitaan, kun vaimolla on kaikki hyvin, ovat hyvässä hoidossa.

Koulut ne sitten päättyy huomenna, meillä ei mitään suuria juhlia ole, Yhden pojan tytär valmistuu Tarjoilijaksi, häntä käymme juhlimassa. Kesän aikana on sitten kahdet Rippijuhlat.

Isossa joukossa aina jotain on, no sunnuntaina viisivuotis synttäriä, viikonkuluttua  vauvan "isosisko"täyttää yhdeksän.  Kesäkuu on oikein synttärijuhla kuukausi meidän porukassa. Ne pitää mummon ja papan pirteenä.