Äiti haastelee lapselleen.

Sinua en unohda minä, en sinä ilmoisna ikänä, en kuolemassa, sinua mun sieluni aamunpaiste ja illan riutumus, mun iloni ja murheeni ihana.

No, miksipä murheeni sinä.

Ah! Tämä maailma on kavala ja myrskyinen, ja moni purjehtija täällä on vaipunut sen meren ikuiseen kohtuun.

 Sanoppas lapseni , mun suven-ihanaiseni, sano; etkö tahtoisi täältä purjehtia rauhan iki satamaan pois, koska vielä puhtaana väikkyy lapsuutesi valkea viiri.

  Minä en ole runoilija, olen kauan sitten tämän kirjoittanut postikortin taakse jostain lehdestä, laitoin sen nyt tähän1964880.jpg