Näinkin voi sanoa, kuten otsikkoon kirjoitin, vuoroin ilot ja surut kohtaa ihmistä. Milloin yksittäistä ihmistä, milloin laajempaa joukkoa. "Ah, turmeltu on ihminen, jo Aadamista asti. On synninmyrkky jokaisen , runnellut kauheasti."

 Eilen oli pääsiäislauantai, kävimme ensin yhden vanhanparin yhteisillä syntymäpäivillä, kunnioitettavat 160 vuotta yhteensä. Kiiruhdimme kotiin katsomaan ketä on tullut ja ketä vielä tulee kokolle ja makkaran paistoon. Olihan meitä 27 henkeä paikalla ja makkara maistui jälleen.

 No, kokko ei parhaita puoliaan nyt näyttänyt, kun räntäsade oli sen kastellut vaan kuivat puut paloivat ja makkarat paistui. Synkän varjon iltaan loi tieto ja kuvat  naapurikirkon palosta. Voiko olla totta, että aikuinen ihminen sytyttää kirkon palamaan. Onko kyseessä sairas ihminen? Ellei usko Pääsiäisen herraan ja hänen sanaansa, ei se ole sen kirkkorakennuksen vika,  vai häiritseekö se rakennus olollaan jo jonkin sielunrauhaa.  Suuri on menetys.  Oma kirkkomme paloi aikoinaan  salaman sytyttämänä.  Olihan yöllä sytytetty toisessakin pitäjässä kirkonviereinen varasto palamaan, oliko sytyttäjällä hiljainen toive että palo ehtii levitä myös kirkkoon. Tiedä häntä.

 Kaikesta huolimatta touhua riitti, oli leppoisa ilta ja vielä lunta hyvin pelloilla ja kunnossa oleva moottorikelkkakin, siinä se nuorison aika kului.  Välillä oli iso pulkkakin kelkan perässä ja siinä pieniä kyydissä.   Kaunis on nytkin ilma, oikein aurinkoinen päivä, hyvä ulkoiluilma oisi kun saisi itsensä ulos, katsotaan. Kellotkin taas illalla käännettiin "kesäaikaan"