Laiminlyönnit.

Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

Kun nyt ajattelet taakse jäänyttä elämääsi, tulevat mieleesi monet valoisat, hyvät muistot. Sinulla on paljosta kiittäminen Jumalaa ja ihmisiä.  Takanasi on monta aurinkoista päivää.
Siellä on kuitenkin myös sellaista, joka luo synkän varjon kaiken ylle. Synkimpiä varjoja  on muisto kaikista laiminlyönneistä, kaikista menetetyistä mahdollisuuksista, kaikesta, mikä olisi pitänyt tehdä, mutta jäi tekemättä.
Ja nyt on myöhäistä enää tehdä mitään.  Katumuksen kyyneleet eivät korjaa laiminlyöntejä. Kaikki tämä sumentaa nyt ilosi.
Minulla on jotain Jumalalta saatua hyvää sanottavaa kaikesta tästä.
Evankeliumi näet kertoo, että myös laiminlyönnit armahdetaan. Jeesuksen, Jumalanpojan, veri puhdistaa kaikesta synnistä, myös niistä synneistä, jotka laiminlyönneillämme olemme tehneet.  Jumala kätkee kaiken tämän anteeksiantavaan rakkauteensa. Ja hän unohtaa sen, minkä on antanut anteeksi. Se ei enää koidu tuomioksi.
 Mutta eikö ole liian kevytmielistä uskoa, että niin tapahtuu? Eikö Jumalan  anteeksiannolla ole ollenkaan rajoja ?
Ei, ei ole! Kuuntele, mitä hän sanoo: "Sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista."  Jumalan täydellisyyteen kuuluu myös kyky unohtaa. Hän on heittänyt meren syvyyksiin sen, minkä hän on antanut anteeksi. Ja se koskee kaikkia anteeksi annettuja syntejä - myös sinun laiminlyöntejäsi.
Jos nyt Jumalan armosta uskot, että näin on, voi sielusi todella iloita. Ja se ilo on juuri sitä iloa, jonka Hän tänäpäivänä suo sinulle.

H.E.Wislöff'in kirjasta, Turvassa kaikesta huolimatta.