Näin ne päivät kuluvat.  Hyvä Tuomas Joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.  Näin sanoo vanha viisaus. Huomenna siis on Nuutin päivä, mutta vähän olemme etuajassa, sillä veimme jo eilen kuusen pihalle, ja nyt olen vaihtanut verhot ja liinat, pistänyt Joululaulu kasetit vähän syrjemmäs. Ei viitsinyt vielä kauas viedä jos vaikka pappa kaipailee, niin löydän, se kun tuo muisti tahtoo välillä tehdä tepposia.  Onko se samaa kuin tässä eräänä päivänä sukulaismies soitti sanoi jalkojen herkästi palelevan, tuumas, "että niissä ei veri kierrä kuin pätkittäin."  Huumori mies.

 Kyllä tässä jo vähän kynnet syyhyy kahvipussien kimppuun ja hainkin jo eilen pari kassia puojista sisälle lämpeneen, tuossa leikoin ison kasan jo auki, pikkuhiljaa pitää aloittaa.  Tuossa joulun jälkeen tää "pikkuäiti"  luetteli mitä hälle kutoa, niin rupesin hakemaan ohjetta, että jos viitsis pitkästä aikaa värkätä villatakin.  No värkkäsin minä, en tiedä, kun ei ole vielä sovitettu, että tuliko liian leveä, kudoin sen kuusi vuotiaan mallilla, no sekin ikä lähenee yhtä joutuin kuin me vanhenemme.

 Tällainen siitä sitten tuli, eiköhän tämä jollekin sovi.

 Tässä parvi keltasirkkuja joita seuraan ikkunasta, kun istun kutomassa.  Nyt on pakkanenkin aikalailla hellittänyt ja aurinkokin meinaa näkyä, mutta ei viitsi lähteä ulos, kun sain niin kovan nuhan joten koetan sitä parantaa joten tämä tälläkertaa.