Ei se elämä ole ruusuilla tanssimista, kuten monasti todetaan. Tähän elämän matkaan mahtuu monenlaista, vaikka ei sataa vuotta täällä taivaltaiskaan.  On nuoruuden aikaiset unelma vuodet, on aikuisuuden ajan työn ka touhun vuodet. Niihinkin mahtuu monenlaista, pilvisiä ja aurinkoisia päiviä. Mutta ne kaikki kuuluu siihen elämän kirjavaan kankaaseen.

 Ellei olisi niitä harmaita, pilvisiä päiviä, emme osaisi iloita niistä aurinkoisistakaan päivistä.  Ikä kun karttuu ja sairaudet lisääntyy, elämä rauhoittuu vaikka emme sitä tahtoisikaan. Emme voi määrätä askeleen pituutta, emmekä tiedä päiviemme määrää. Mutta onnellinen on se ihminen jolla silloin on turvana Taivaallinen isä, hän on luvannut auttaa ja antaa kuormaa vain sen verran kuin jaksaa kantaa.  Meillä on lupa virrentekijän kanssa pyytää:  " Oi Isä vanhuudessa, mua älä unhota. Voimaini  vaipuessa, Mua auta heikkoa. Jo elon aamuna, Sä olit turvana. Nyt astun horjuvasti, Sä ole sauvana. "

 Tätä turvaa ja suojaa toivon meille jokaiselle, niille jotka juuri sitä tukea tällä hetkellä erikoiseti tarvitsevat, sekä jokaiselle ,kun se aika meille jokaiselle joskus tulee eteen, että ei oma apu ja omat voimat riitä.