Lueskelin perjantain paikallislehteä, samalla vilkaisten ruutua päivyri. Siinä on auringon nousu ja laskuaika, mietelause ja myöskin päivän raamatunlause  Luettuani sen jäin ihmettelemään tuota uusimman käännöksen lausetta, kuinka voidaan noin sanoa ja opettaa.

 Tässä tuo lyhykäinen lause: "Seitsemänkymmentäon vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa."

Hain hyllystä oman raamattuni, joka on edellistä painosta ja etsin tuon jakeen joka on siinä seuraavasti:

"Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois."

Huomioni kiinnittyi tuohon sanaan," jos voimamme kestää"

Eiköhän se ystävät hyvät ole niin, että omin voimin emme päivänkään matkaa jaksaisi taivaltaa, emme sitä seitsemääkymmentä ensinkään. Jos Jumala jättäisi meidät ominvoimin kulkemaan uhkaisi ne vaarat ja vahingot muulloinkin kuin perjantaina kolmastoista päivä.