Monenkin laista miettimisen aihetta tämä maailmanmeno aiheuttaa, yksi jota olen paljon miettinyt on tämä lasten ja nuorten pahoinvointi. Onko käynit niin, että jo heidän vanhemmiltaan on unohtunut se ainoa oikea ja kestävä perusta, jolle rakennus on kehoitettu rakentamaan.

 Onko unohtunut  Jumalan kymmenenkäskyä, nehän Hän antoi ihmiselle oppaaksi ja ohjeeksi, tueksi ja turvaksi elämän matkalle. Opetetaanko kodeissa ja kouluissa niinkuin ennen . Koulussa opeteltiin käskyt ja paljon muita kappaleita, ne piti jokaisen osata, oli aamuhartaus ja rukous ja joku virrensäkeistö.

Ei niistä asioista kodeissa" saarnattu" mutta lapset ohjattiin pyhäkouluun ja  sinne mentiin  pakottamatta., siellä puhuttiin raamatusta, ei satuja kerrottu.  Kotiseuroja pidettiin meidän lapsuudessa paljon,  ja rukoushuoneilla  ja kouluillakin oli seuroja. Niihinkin porukalla mentiin , kävellenkin kymmenenkilometrin päähän ja  pyörillä vieläkin kauemmas..

Ne   puheet raamatun pohjalta  opastivat ja neuvoivat, mikä on se ainoa oikea perustus  jolle rakennettu rakennus kestää tämän mailman myskyt  ja synnin kiusaukset., Virheitä ja lankeemuksiahan emme kukaan voi välttää, mutta raamatussa on lohdutuksen sanat: Golgatalla on avoinlähde syntiä ja saastaisuutta vastaan ja sille lähteelle saa jokainen tulla.

Kun sydämehen sattuu vaan, nämä verenpisarat.

Ne kiusaukset karkottaa, tuo riemun sijahan"

Vanhat virret ja laulut oli puhuttelevia  , toivat turvaa ja lohtua, ja kun ne lapsesta asti oppi  sanat niin ne muistuu mieleen vielä vanhanakin. Monesti kun yöllä valvoo, lukee ja laulaa ajatuksissaan , niitä on paljon, jostain muistaa vähemmän , toisia kokonaan.

Jospa ne kouluttajat,  kuraattorit ja terapeutit havahtuisivat siihen, että missä on menty vikaan, on hylätty ainoa oikea turva, peruskallio.

 

"