Iloitse kristikansa, Nyt armon juhlana.Kun tullut taivaastansa, On sulle auttaja.
Hän alhainen on vaan, Mut voimallansa valta, Jo, murtuu saatanalta Ja raukee kokonaan.
Ei etsimään Hän tullut, Maan päältä valtikkaa. On Hällä aina ollut, Vallassaan taivas. maa.
Mut valtasuuruuttaan Ei tahtonut Hän näyttää, Vaan isän tahdon täyttää, Hän tahtoi kuolollaan.
Te häntä palvelkaatte, Maan suuret, mahtavat. Vain hältä armon saatte Ja kruunut kirkkaimmat.
Vaan valtaa, kunniaa Ken etsii ainoastaan, Ja kristusta on vastaan, Se taivaan kadottaa.
Te työtä tekeväiset Ja raskautetut, Te köyhät, itkeväiset, Ja maahan poljetut.
Nyt ilovirtenne Veisatkaa kuninkaalle, Autuuden ruhtinaalle, Hän ain on turvamme.
Hän kohta ilmestyvä On kunniassansa, Ja murehenne syvä On iloks muuttuva.
Siis, lamput kädessä, Nyt rientäköön jo vastaan Kaik kansa ruhtinastaan. Hän on jo lähellä.
edellinen virsikirja n. 6.
Kommentit