Näin on tänään pakkanen pysytellyt kolmenkympin pinnassa, mutta eipä hätää eläkemuorilla kun ei ole pakko ulkona olla. Eilen hain jo valmiiksi uunipuut tällekkin päivälle ja pappa on hoidellut keskuspesän.   Hälle tuli vähän ylimääräistä hommaa, kun auton moottorilämmitin ei suostunut toimimaan, eikä sisätilalämmitinkään.  Aamulla pitäisi päästä tienpäälle, kokeisiin ja kauppaan, voita ja maitoo kun tarvii. Oli kait jo sisälämmitin alkanut toimiin, joten pakkasta kait olivat säikkyneet.

 Onhan näitä pakkastalvia ollut minunkin muistini aikana monta kertaa, monet 40 -42 asteeseenkin saakka, muutaman kerran olen reiteni palelluttanut ajellessa lähes kymmenen kilometrin matkan linja-autolle. Ei ollut minulla nuoruudessa pitkiä housuja, ei tuulipukuja kuten nykyisin,   tottapa sitä oli tottunut ja karaistunut pohjoisen kylmissä.

 Tosiaan nyt ei ole vaatteista pulaa kellään, joten voi tarpeen mukaan pukeutua. Paljon oisi vaatetta annettavaksi kertynyt meilläkin, jos joku tarvis.  Pappa kun kaiken säästää ja uskoo, että niitä vielä tarvitaan, tarvitaan ja tarvitaan, koi syö ja ruoste raiskaa eikä niistä sitten ole iloa kelleen.  

No, huomiselle on jo luvattu lauhempaa ilmaa  ainakin hetkellisesti. Sitäpä jään odottamaan.