keskiviikko, 21. tammikuu 2015

Vuoteellaan lepää Helli.

sukat%20077.jpg

 

Muokkaa sivua

tiistai, 19. helmikuu 2013

Vuoteellaan lepää Helli.

 

Vuoteellaan lepää Helli

Vuoteellaan lepää Helli kipeinä jäsenet: Tuo isän, äidin silmään, saa karvaat kyyneleet; On lemmittynsä kohta jo heistä jättävä ja pienen ystävänsä on hauta peittävä.

Ei tytön isä Herrahan huoli uskaltaa, vaan rohkeneepi väittää: ei ole Jumalaa! Mutt’ äiti onnellisna Jeesusta muistelee ja tästä ystävästään hän usein kertoilee.

Kerran, kun isä yksin, ol’ luona lapsensa, loi Helli heikon katseen ja lausui huulensa: Nyt rakas isä, kohta, käteni kylmenee. Mä kuolet – mutta minne sieluni joutunee?

En tiedä kumpaa uskon isää vai äitiä: On eri usko teillä. – Kumpaako uskon mä? On äiti osoittanut tien mulle taivaaseen, Mut’ isä kieltää Luojan ja elon ikuisen!

Jo isän valtas itku; hän puhkes puhumaan. On äidilläsi oikein - sä usko häntä vaan! Ja Helli luottavasti turvasi Jeesukseen ja nukkui, herätäkseen elohon ikuiseen.

Kokea sai nyt isä kipua katkeraa, mutt’ etsimähän alkoi hän armon Jumalaa: Kun epäuskon muurit ja tukeet raukea, niin yksin Jeesuksesta sielumme turvan saa.

Vanhemmat mitä tietä, näytätte lapsille? Ohjaatte kenties synnin, maailman poluille! Oi! Ehkä Herran Hengen heist’ tätyy erota ja antaa lemmittynsä, vaivoihin vajota!

Te, joille armo Herran uskossa valistaa! Muistakaa Hänen tietään lapsille osoittaa! Oi, älkää huokaelko: On siunaus työllänne ja kerran luona Herran te saatte palkkanne!
 

   Pyhäkoulu laulukirja   AXEL  KEIHÄNEN  (1862-1934)

Kommentit

Ladataan...
  • Koreja.

  • Ilta-auringon loiste