Tammikuu on ehtinyt jo puoliväliin saakka, kevät lähestyy. Ensi maanantaina on Heikin päivä, jolloin talven selkä taittuu ja karjan rehut pitäisi olla puoliksi. Näin vanha kansa laskeskeli, että riittävätkö rehut laidunkauden alkuun saakka. Silloin kun oli karjaa jokaisessa pinessäkin mökissä, lehmä taikka kaksi, ei ollut niitä ylijäämä paaleja, niinkuin nyt on joka pellon reunalla. Vanha kansa sanoi niinkin, että kymmenessä vuodessa ladot lakaistaan ja niin se kyllä tapahtui.  Kyllä se mökkiläinen joutui monesti laidunkautta odottaessa ostamaan ja lakaisemaan latojen pohjilta mitä sattui saamaan, vaikka olkia.  Kymmenien kilometrien takaa hevospelillä moni on heiniä ajanut. Ei ole elämä helppoa ollut, vaan ei ole ollut työttömyyttäkään, rahan ja tavaran puutetta tosin sitäkin enemmän. Mutta ihmiset olivat tottuneet vähään, kuten Raamattukin sanoo,"kunhan teillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykää siihen"

Kuinka paljon onnellisempia olisimme jos tuohon tyytyisimme ja heittäisimme turhan "soppailun" ja mammonan perässä juoksemisen pois.

Meillä kun kuitenkin suurimmalla osalla Suomalaisista on kaikkea yllinkyllin ja siihenkin on vanha sanonta, vähän kuin kehaisu,"mitä meillä ei ole, sitä meillä ei tarvita"

 Sairautta ja terveyttä emme voi itse päättää, ne me joudumme ottamaan Taivaallisen isän kädestä, mitä hän milloinkin näkee hyväksi antaa.

  Sydän nöyrä, tyytyväinen,

  Herra aina mulle suo.

  Mailma kun pettäväinen,

  tuskaa murhetta vain tuo.

 Psalmin laulaja pyytää;

 Älä köyhyyttä, älä rikkautta

 minulle anna. Vaan anna määräosani leipää