17.11.2018.aurinko%20002.jpg

Näin se eilen aamulla valo voitti, pimeyden keskelle syttyi valo. Sanotaanhan jo raamatun lehdillä, että Hän antaa aurinkonsa paistaa, niin pahoille, kuin hyville. Ei Hän erottele ihmisiä. Tänään on jälleen kaunis aamu, pieni pakkanen on ollut ja nyt jo lämpimän puolella.

Niin tuo otsikko, ruuhkavuodet? sitä tuossa olen itsekseni pohtinut, nykyajan sanonta.  Ei sitä aikoinaan puhuttu ruuhkavuosista vaikka oli liuta lapsia tuvassa ja karjat navetoissa, ilman koneita ja jopa ilman sähköä töitä tehtiin seittemän päivää viikossa ja tarvittaissa ympäri vuorokauden.

Sunnuntait pidettiin sunnuntaina ja yöt olivat nukkumista varten, sen minkä lapsilta ja karjalta sai rauhoitettua.  Tuo sana ruuhkavuosista ei oikein minun ajatukseen mahdu. Perheessä lapsi, tai kaksi, säännölliset työajat tai ei työtä lainkaan. Menoja ja harrastuksia kerätään kalenterit täyteen,   No, monet luottamushommat vievät monilta paljon aikaa ja jonkunhan nekin on hoidettava. Siihen olen minäkin saanut tottua ja tyytyä. Tällä iällä kyllä jo toivoisi, että se kalenteri olisi mahdollisimman tyhjä, Aina  joskus oisi mielenkiintoisia  tapahtumia ja käyntipaikkoja, vaan kun on sitä ja tätä ennen sovittua.

Muuten on meidän ruuhkavuodet takanapäin, eletään päivä kerrallaan ja toivotaan, että joku joskus joutaa poikkeemaan ja jaksaa vanhojenkin jorinoita kuunnella.