Niinhän sitä sanotaan, että huumorin kukka on se kaunein kukka. Hain tuossa taas postin laatikosta ja lueskelin, kuten aina, ensin paikallis lehdet. No, siinä sattui eteeni tutun toimittajan "ruokasivu" ja siinä pieni lause:    "Niinkus  tiijät." 

 Alla luki , Savolaisemännän  ruokarukous.   No näitä vastaavia on kehitelty joka puolelta ja ne ovat ihan kivoja. Tuolla Härmän kylpylän vastaanoton luona on myös korttiteline, jota on kiva lueskella, siinä on monenlaista murre korttia ja muuta hupaisaa.  Pari korttia siitä ostinkin oli niin hyviä.

 Toisessa tuli pari vihiltä, siinä mies ikäänkuin loukkaantuneena sanoo: "Pappiki kysyy, vaikka takuulla tietää."

Toisessa kortissa vähän varmaan vanhempi pari , mies katsoo olkansa ylitte takanaan seisovaa naista ja taitaa vain ajatella:                                  "Akat ja konehet on samanlaasia, ku ikää tuloo niin ääni vaan kovenoo."

No niin, vaan aurinko on jälleen paistanut kaikille tasapuolisesti, on ihana ilma. Pihalla on jo kohtia joista voi lehtiä rapsutella. ja vieressä valtavat kinokset, kohdissa joihin on talven lumi pihoilta lingottu, kestää vielä pitkään ennenkuin ovat kaikki. Kyllä tuossa katselin, että ottais lapion ja rupeis hajottamaan, silloinhan ne joutuin sulaisi.

"Sun kätes Herra voimakkaan  Suo olla turva Suomen maan, Niin sodassa, kuin rauhassa Ja murheen, onnen aikana.

Sun armos täällä meille soi, Mi kallehinta olla voi. Ja meille alla auringon Tää synnyinseutu rakkain on.