Näin se vuosi kulunut, lokakuun viimeisen päivän iltaa istutaan, kuin ne kaksi vanhaa varista pellonaidalla aatoksissaan.  Mutta meillä on  kuitenkin koti ja lämmin ja ruokaa ylenpalttisesti. Voimia on luvattu antaa tarpeen mukaan, niinkauan kuin nittä tarvitsemme.

 On Pyhäinmiesten päivä, nykyisin puhutaan Pyhien muistopäivästä.  Tarkoitus on sumentunut, mutta toki kaikki pyhät ovat muistoissa ja heitä voi muistaa kukin tavallaan. Jokainen ihminen muistaa ja kaipaa läheisiään, tuttujaan ja ystäviään, jotka ovat jo ajanrajan ylittäneet, kaikki jätämme Taivaallisen isämme haltuun, meillä ei ole oikeutta tuomioita lukea.

Yksi asia on kuitenkin unohtunut tämänajan papeilta, kun raamatun lehdillä on jo varoitus, ettei saa julistaa jumalatonta vanhurskaaksi,  eikä vanhurskasta tuomita kadotukseen. Sillä tuomiovalta on yksin Jumalan.

Ne, jotka täällä uskossa, Tunnusti Herraa, Kristusta,

Ne kalliimmaksi katsoivat Taivaiset aarteet, tavarat

Kuin tämän turhan maailman  Sen kullan, maineen , kunnian.

 

Ei saaneet heitä milloinkaan,Ei vallat eikä mahdit maan.

Kuvia kunnioittamaan Ja eteen luotuin lankeemaan.

Ei voineet muuta Jumalaa, He palvella, kuin ainoaa