Hyvää huomenta, taitaa se olla jo päivä ? Kaunis, kirkas aurinko paistaa, metsät, kummut kultaa.  Näin se tuolla  luonnossa jälleen tekee, toivoisin että se armon aurinko saisi myös lämmittää meidän sydämiämme ja kullata tietämme, kaikkien huolten ja murheittenkin keskellä.

 Sitä monesti joutuu miettimään pienessä mielessään, mistä kaikki masennukset ja muut mielen häiriöt johtuu. Onko yksi syy se, että ei ihmiset enää turvaa Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. On hyljätty Jumalan sana, sen tuoma turva ja lohdutus. Ne virsien sanat ja raamatun lauseet, joita nuoruudessa jo, on paljon kuullut ja lukenut, ne monta kertaa huolten alla pulpahtavat mieleen, ja mikä ihmeellisintä, juuri siihen tilanteeseen sopivat. Ne lohduttaa ja auttaa aina jaksamaan eteen päin.

"Päivä vain ja hetki kerrallaan"  sen kun muistaisimme ja pyrkisimme sen päivän käyttämään Jumalan kunniaksi ja lähimäisemme parhaaksi, unhoittaen itsekkäät pyyteemme ja oman edun tavoittelun.  Emme Taivasta tavoita hyvillä töillä ja uhrauksilla, emme sukkia kutomalla lähetykselle, kuten eräs uskoon tullut ystävä totesi eräästä sukulaisestaan, ellei sydämen muutosta ihmisessä tapahdu, jotta  ne hyvät työt olisivat niitä hedelmiä joita se ylimmäinen viinitarhuri odottaa puidensa tuottavan.

Tässä joutuu kysymään itseltään olenko minkälainen esimerkki ympäristölle, en voi ylvästellä, että olisin onnistunut. Täytyy Apostoli Paavalin kanssa todeta: " Tahtoa minulla on mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei,  sillä sitä hyvää mitä tahdon, minä en tee, vaan pahaa, jota en tahdo, toteutan."  Jos Paavali tunsi näin, olemmeko me parempia ?

" Kaikki on turhuutta auringon alla, kukkaset riemun, vie tuoni ja halla."

"Kunhan teillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykää siihen."