Wisertäkää, pikku linnut.Ylistäkää Jumalaa. Häneltä te hengen saitte, Kiitostansa laulakaa.

Piipitelkää pikku peipot,Luoja teitä muistavi. Murheen pitää pulmusistaan, Varpusiaan vaalivi.

 

Pääsky löysi pesäpaikan, Kyyhky kolon suojakseen. Turvapaikan tiaisille Herra näytti heikoilleen.

Suojana on poikueella, Lehvät tosi viinipuun. Siel on linnun hyvä olla, Siksi syttyy lauleluun.

 

Pohjan mail on kylmä tuuli, Suvi tääl on lyhkäinen. Siksi toivoo pikku peippo, Maahan iki-keväimen.

Siksi vartoo pääsky pieni, koska siivet kasvavat, Että saisi  taakse jättää  Murheen laaksot matalat.

 

Sitä päivää varrotessa, Pesäpuussa piiloilee, Sielt ei löydä haukan silmä, Lehvät linnun sujelee.

Siel ei nälkä ahdistele, Eikä jano huolta tuo. Ruuaksensa, juomaksensa, Punamarjain mettä juo.

 

Nuolinensa, ansoinensa, Vaanii häijy vihamies, Tahtois linnun saaliiksensa, Koska kalliiksi sen ties.

Peljätä, ei häntä tarvis, Nuolesta on kärki pois, Vanhin katkoi surman ansan, Mikä vahingoittaa vois.

 

 Laula Luojan lintuparvi, Syty sydän säveliin, Kiitä Häntä haavoistansa, Joista lapset parattiin.

Veri vuoti Vanhimmasta, kun Hän yksin raivasi. Viinipuuhun pesäpaikan Poikueelle turvaksi.

 

Laulakaa, te Luojan linnut, Vaik on lyhyt kesä tää. Pian jo päästään Pohjolasta, Pian jo taistot taakse jää.

Silloin kyllä käskemättä, Rinta ratkee kiittämään, Suvisäähän lämpimähän  Poikki maan kun lennetään.

 

Tämä vanha rakas laulu tuli tuossa mieleeni, yritin sitä laulaa, vaan ei liikutukselta voinut. Mutta kirjoitin sen tänne , jos vaikka joku nuorempikin henkilö sattuisi lukemaan. Näissä lauluissa on sanomaa, ei muutaman sanan toistoa . Me olemme niitä Luojan lintusia, joiden edestä hän on henkensä antanut, suojan ja turvapaikat rakentanut maailman pahuutta vastaan.