Siinäpä muutama sukkapari. Siinä se on alkuvuosi kulunut, sukkia kutoen, välillä ruokaa pöytään ja tiskit pestyä. Havahduin tuota kirjoittaessa, että pian on kolmannes vuodesta kulunut. Monenlaista on päiviin mahtunnut, iloa ja ikävääkin. Ei mitään suuria suruja, vaan sairauksien kanssa kamppailua, lääkäreissä käyntejä papan sairauksien kanssa.
Korkeimmalle kiitos siitä, että olen itse saanut olla kohtalaisen hyvässä kunnossa. Ei ole flunssakaan iskenyt ja lääkitys on pitänyt sairauteni kurissa. Kuinka kauan, sitä emme tiedä ja hyvä niin.
"Ei nuoruuteen voi turvata, ei terveyyteen täällä. Vanhemmat usein lapsensa, saa nähdä paarein päällä."
Näin on nytkin eräässä läheisessä perheessä käynyt, nuori mies nukkui pois vanhempien suureksi suruksi. Vanhojen kuoleman aina jaksaa paremmin ymmärtää, juuri kuukausi sitten haudattiin yksi sukulais mies, sotaveteraani, nyt on vaimonsa nukkunut pois.
Jospa meillä jokaisella oisi turva Jumalassa sillä hetkellä kun kutsu tulee, ei auta silloin maallinen mammona, ei kunnia eikä korkea asema maailman silmissä. Alastonna olemme mailmaan tulleet, yhtä alastomana joudumme kerran lähtemään. Silloin kysytään vain uskoa, onko öljyä lampussa,
" SUN RAUHASI ANNA MULLE, ELON VAIHEET KIRKASTAIN.
EN PYYDÄ TYYNTÄ TIETÄ. SUN TAHTOSI TIETÄ VAIN.
ISÄN SILMÄ HELLIN VALVO, ISÄN RAKKAUS, JOHDA VIE.
KOTI TAIVAHAN KAUKAA SIINTÄÄ, KOTIPOLKU ON ARMON TIE."
Kommentit