Näinhän me sanomme ja kehoittelemme, itseä ja muita. Mutta kuinka vaikeaa se todellisuudessa on, ei tämä turmeltunut ihmismieli tahdo alistua. Päivästä toiseen ja viikosta, viikkoon se kysyy miksi näin piti käydä. Mikä oli kaiken tarkoitus.

 Miksi nuoren, juuri aikuiseksi päässeen nuoren, elämänlanka yllättäin katkaistaan, otetaan meiltä pois. Eihän tämä, tämänpäivän mailmassa ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään tapaus. Monet ovat saaneet ennen meitä tehdä samoja kysymyksiä, samoja tuskaisia kysymyksiä, miksi juuri hän otettiin pois. Päivittäin saa lehdistä lukea, toinen toistaan ikävämpiä uutisia.

Mutta ne uutiset eivät kosketa, kun ne tapahtuu kaukana, ne koskettaa niitä joita lähelle se tulee.

   "Mun älä anna ajatella, Ett aikaa vielä kyllin on. Mun hekumassa huvitella Ja  nuorna olla huoleton. On armonaika lyhyinen, Suo, Herra, että muistan sen."