Niin se alkaa taas olemaan vuosi lopuillaan, uusi, tuntematon kolkuttelee ovella. Joulukin on taas takanapäin iloineen ja suruineen. Kiitollisena sitä kuitenkin muistelen, kun sain kaikki rakkaat ja läheiset ihmiset joulupäivänä kotiimme aterioimaan, laulamaan ja muuten seurustelemaan keskenään.
 Toki huolia ja murheitakin matkaan mahtuu, mutta toivon, että ne yhteiset keskustelut ja yhdessä olemisen tuki ja turva auttavat itse kutakin huoliensa kanssa kanppailevaa jaksamaan eteen päin elon tiellä.  Kuinka tärkiää on se ettei kukaan tuntisi itseään  syrjään sysätyksi ja halveksituksi.   
Kaikki olemme vajavaisia  ja heikkoja itsessämme, me ajattelemme ja suunnittelemme elämäämme eteenpäin, vuosienkin taa, mutta toinen on joka lopulta matkamme määrää ja päiväimme kulun päättää.  Toiveita ja tavoitteitahan täytyy olla ja niitä varsinkin nuorilla on, perustetaan perhe, rakennetaan talot, eletään onnellista ja ihanaa aikaa, mutta sitten voikin asiat kääntyä täysin toisin.
Moni on jälleen viettänyt raskaan joulun, monenlaista on saanut lukea lehtien sivuilta ja kuulla omillakin korvilla. Mutta vanha sanonta sanoo, ilo pintaa vaik syvän märkänis ja näinhän se jouluna ainakin yritetään ottaa ilo irti.  Se joulun ilo joka tulee ilman iloliemiä, vain siksi että saadaan olla yhdessä ja jakaa lahjoja toinen toiselleen ja ennenmuuta lapsille, vaikka se joulun lapsi usein tahtoo unohtua siinä hälinässä. 
Toivotan kaikille valoisia päiviä, onnen ja menestyksen hetkiä tulevana vuotena, Terveyttä ja voimia . Taivaallinen isä on luvannut ettei kellekkään anneta suurempaa kuormaa, kuin kantaa jaksaa. Ne kuormatkin on jumalan rakkautta, jolla hän vetää meitä puoleensa.  Että tämä maallinen tuntuisi vieraalta ja mielemme kiinnittyisi taivaallisiin, siihen joulun herraan jonka juhlaa olemme kukin tavallamme viettäneet.
   "Ah Herrani, mun Jeesuksein Tee asunnokses sydämein, Mua älä hylkää tuskassa, Vaan vahvista ain uskossa.
    Ah iloni jos sinus ois, En unhottaa sua koskaan vois, Suo siihen apus armosta, Niin kiitän aina riemulla."

Ehkä tämä juttu nyt ei mikään riemun kiljahdus ollut, mielessä pyörii monet ajatukset, toiveet ja rukoukset, usko ja luottamus siihen että vaikeatkin asiat saavat onnellisen päätöksen. Ilo ja kiitollisuus siitä, että Jumala on näin hyvin kuitenkin meistä huolta pitänyt.. Siihen turvaten voimme jokainen luottavaisin mielin käydä uuteen vuoteen.